Yksi poika kerran

ei haaveillut linnuista

vaan hämärän hapuillessa

kutsui liki yön olennot 

 

Kun iltakuura kruunaa nurmen

ja pojan lahkeet laahaa hallaa vasten

hän kohottaa valon joka kilpailee kuun kanssa

ja on onnellinen hiljaisuudesta

joka tasoittaa kylmyyden ystävien edeltä

ja sallii pienten äänten lepattaa

 

kiitäjän ystävyys

korennon kaveruus

kaskaiden kaste

poika juttelee hyttysille

ja näyttää niille maan

ja ne kertovat hänelle taivaasta