Yksi poika kerran
ei haaveillut linnuista
vaan hämärän hapuillessa
kutsui liki yön olennot
Kun iltakuura kruunaa nurmen
ja pojan lahkeet laahaa hallaa vasten
hän kohottaa valon joka kilpailee kuun kanssa
ja on onnellinen hiljaisuudesta
joka tasoittaa kylmyyden ystävien edeltä
ja sallii pienten äänten lepattaa
kiitäjän ystävyys
korennon kaveruus
kaskaiden kaste
poika juttelee hyttysille
ja näyttää niille maan
ja ne kertovat hänelle taivaasta
Kommentit