Laahaan jalkaluita vapisevia pitkin prisman pohjaa

laiva kulkee, valot palaa mutta ei kukaan ohjaa
väsyttää niin perkeleesti, tuntuu että hajoon tähän
kesken askeleen vajoan viitsimättä vastustaa
ja muut asiakkaat kävelee minun yli
 
Ajan autolla kotiin ja vastailen koko matkan
järkeviin kysymyksiin kuten
missä kuu on
lisää auto boing
missä auto boing
 
kuun edessä on puu
kohta tulee taas hidastustöyssy
auto on (vielä toistaiseksi) tiellä
 
Pihaan tullessa kuu on edelleen piilossa ja aivotoiminta hiipuu
yritän avata ulko-ovea autonavaimilla
työnnän kengät takkinaulakkoon
olen valmis kaatumaan ovesta sisälle ja jäämään niille sijoilleni
silmämuna kuivuneena kiinni laminaattiin
kuola valuen, liian väsynyt nielaisemaan
 
"Äiti ruokaa"
joo.
ruokaa.
koira pihalle.
Käsien pesulle.
ruokaa.
mitä vitsiä me syödään?
"Tuu antamaan äitille hali!"
"ei"
"Haluatko leipää?"
"joo"
 
Yhdessä sohvalle peiton alle
kulmat alkaa hiljalleen pyöristyä
leipä valuu mahaan asti
ei kulje ajatus mutta hampaat jauhaa
Katotaan muumeja
ei se ole ehkä toipumista, mutta selviämistä
nauretaan mörölle