Siinä on jotain haikeaa

että posliinikukan kukat tuoksuvat öisin

vaaleanpunaisen härmän peittämät terälehdet

auki tähtien valossa

kuin ne yrittäisivät medellään

houkutella piilossa kuiskivia rakastavaisia

eikä pölytyksestä huolehtivia hyönteisiä

 

kun posliinikukka avaa teriönsä ammolleen

se on kuin

väsymyksen valtaama äiti

joka istuu kesäyönä kuistilla

savuke salaa suussa

kuuntelemassa lintujen öisiä keskusteluja

kuun alla

ajattelemassa jotain asioita

joiden ei tarvitsekaan olla totta

mutta joita on mukavaa miettiä

 

kun on yksin

paikassa jossa linnut palavat

savuke tuoksuu

ja posliinikukat käyvät öisiä keskusteluja