Siinä on jotain haikeaa
että posliinikukan kukat tuoksuvat öisin
vaaleanpunaisen härmän peittämät terälehdet
auki tähtien valossa
kuin ne yrittäisivät medellään
houkutella piilossa kuiskivia rakastavaisia
eikä pölytyksestä huolehtivia hyönteisiä
kun posliinikukka avaa teriönsä ammolleen
se on kuin
väsymyksen valtaama äiti
joka istuu kesäyönä kuistilla
savuke salaa suussa
kuuntelemassa lintujen öisiä keskusteluja
kuun alla
ajattelemassa jotain asioita
joiden ei tarvitsekaan olla totta
mutta joita on mukavaa miettiä
kun on yksin
paikassa jossa linnut palavat
savuke tuoksuu
ja posliinikukat käyvät öisiä keskusteluja
Kommentit