Olen kadottanut kauneuteni

kunigatar joka jätti kruununsa

jo vuosia sitten pudotin viittani

jänin jälkeeni vaununi

melkein palasin kun oli aika

hyvästellä hovikoirat

 

Unohtanut en kertaakaan

miten kerran koin auringon,

hänet tapasin kuin varkain

ja kruunasin itseni valolla

 

Hänen vuokseen annoin kaiken

kaksi kertaa 0,5 valtakuntaa

ajatteleminen oli liikaa,

vain intohimoa ja ihoa 

on joskus vaikeaa muistaa miksi lähdin

monenko vuoden tai sodan jälkeen

minulle sillä ei ollut merkitystä

merkillistä

 

enää kaksi asiaa täytyy muistaa;

hae pyykit narulta ja

tapa hanhet