Olento käpertyy kokoamaansa kasaan

vetää luisevat jäsenet alleen
huokaa ja kiristyy
nahka roikkuu luiden päällä
niinkuin kirjekuori
 
rannan kahiseva ruovikko taipuu
peittää olennon onnellisine tarinoineen
ja vaikka hänestä kirjoitettiin
hän on mennyt
kellekään ei riitä pelkät muistot
tai isot asiat tehtäväksi
 
Syys tulee, emme jää kesään
olento huokaisee ja jäätyy kuolinpesään